Kesän aikana on paljon puhuttu työllisyydestä, työttömyydestä, työllistymisestä. Siitä, että kovin monella työtä haluavalla ei ole työtä.

Keskustelun yksi ulottuvuus on ollut ikä. Ikä nimenomaan siinä mielessä, että ikää jo on. Kun ei olla ihan nuoria, siis mitään eilisen teeren tyttöjä tai poikia. Mutta puhe ei kuitenkaan ole ollut ikäihmisten työllisyydestä. Siis vanhojen ihmisten, kuten Kielitoimiston sanakirja käsitteen selventää, työllisyydestä.

Eläkeuudistuksen tavoitteena on nostaa vanhuuseläkkeen alaikäraja 65 vuoteen. Sopii. Nyt siis vain, pyydän, äkkiä töitä, niin ehdin olla 15 vuotta tekemässä.

Viisitoista vuotta on aika pitkä aika. Mutta eiväthän kuusvitosetkaan mitään ikäihmisiä ole. Eläkeläisiä, juu, ja ehkä se seniori-nimityskin on ok, mutta ei vanhus, ei ikäihminen.

Kesän viileys sai kuitenkin monen jotenkin ihan sekaisin tässä ikäasiassa.

Heinäkuun loppupuolella Yle uutiset julkaisi artikkelin, joka käsitteli ihmisten pelkoja. Kuulin asiasta ensin radiosta, ja koska kokemusta on, että radiosta kuullaan asioita väärin, etsin aiheen verkkoversion.

Kyllä, näin siinä sanottiin: ”Eläkeikäiset ovat rohkein ikäryhmä, sillä yli puolet yli 50-vuotiaista ilmoitti, ettei pelkää väkivaltaa ollenkaan.” Siis: yli 50-vuotias = eläkeläinen. Sanoi uutisankkuri, kirjoitti uutistoimittaja.

Joskus 90-luvulla, vähän reilu kolmikymppisenä, olin lomalla töistä ja menossa keskellä päivää, siis normi-ihmisten työaikaan, Lahden-bussiin Helsingin vanhalta linja-autoasemalta. Ostin käsityöläis-ystävättärelleni tuliaisiksi pitsiliinan sitä kaupitelleelta tekijältä. Myyjä toivotti Jumalan siunausta – ja arvatenkin kellonaikaan viitaten totesi vielä: ”Sie oot hyvä ihminen – oot sie eläkkeellä?” Ai ai naurua, joka kommentista piisasi!

Enkä minä kyllä vieläkään eläkeikäisiin identifioidu.

Ilta-Sanomat pistikin sitten pökköä pesään oikein urakalla elokuun alussa.

Lehti piti mökkimatkalla ihan ostaa, kun kansi lupasi kertoa, millaiset viisikymppiset saavat töitä. Jutun otsikko sitten huusi: ”Viisikymppinenkin saa töitä!” Ingressi aloitti: ”Ikääntyneitä on vähemmän työttöminä kuin kymmenkunta vuotta sitten…”

Siis: 50-vuotias = ikääntynyt.

Voi hyvänen aika. Sanoisin voi hyvänen aika tytöt ja pojat, mutta tytöttely ja pojittelu on rumaa. Mutta koettakaa nyt hyvänen aika nähdä, että 50-vuotiaat ja vanhemmatkin ovat osaavaa, kykenevää, sitoutunutta, vireää ja viisasta työvoimaa. Noin yleensä.

Iltsikan artikkelissa SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila vielä totesi, että jos työtä hakee 30- ja 50-vuotias, vaaka kallistuu yleensä 30-vuotiaaseen.

”Tilanne on kuin kukkakaupassa. Valitaan mieluummin kaapissa säilytetty freesi ruusu kuin pitkään näyteikkunassa ollut kuihtunut kukkanen.” Sanoo Antila. Kehittämispäällikkö. SAK:sta.

Missä on porukka, joka 1995 älähti Keskon Timo Karakkeen naisten handicap -lausunnosta?

Näyteikkunassa ollut kuihtunut kukkanen? Vai juuriaan ja lehvästöään monipuolisilla ravinteilla vahvistanut kukoistava kasvi, versus vain hetken kestävä ruusunen?