Kaikki alkoi siitä kun mä… tiedättehän kyllä, kun määräaikaisuuttani ei elokuun 2013 jälkeen jatkettukaan. Aloin siis hakea töitä. Aika hullun lailla – luullen tietysti, että kyllä hyvä tekijä töitä löytää. Mutta eipä ole vielä löytänytkään.

Seurasin tietysti samalla kiinnostuneena yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Yleensä äänenpainoja joutui suremaan. Jo aiemmin olin suivaantunut Alexander Stubbin (kok.) puheista. Ja sitten heinäkuun 21. päivän aamuna kuuntelin Yle radio 1:stä keskustelua, jonka seurauksena laadin LinkedIniin kirjoituksen otsikolla Rakas Juhana!

Olin melko hiljan perustanut Facebook-tilin ja linkkasin tekstin sinne. Ystäväni jakoi sen. Me lähdimme puolisoni kanssa mökille.

Seuraavana aamuna ystäväni alkoi tekstiviestillä raportoida jutun leviämisestä. Joka jatkui. Ja jatkui. Parissa päivässä lukijoita kertyi yli 30 000 ja juttu sai huomiota jopa perinteisessä mediassa.

”Rakas Juhana Vartiainen” – avoin kirje leviää netissä – Kansanuutiset.fi 22.7.2015

”Rakas Juhana, Alex, Juha ja Timo!” Lohduton kirje työttömyydestä kiertää internetissä – Aamulehti.fi 22.7.2015

Korkeakoulutettu työtön Annamari Iranto kyllästyi syyllistämispuheisiin: ”Hyvin harva työtön vain makoilee sohvalla” – HS.fi 23.7.2015

Tekstiä LinkedInissä kommentoineet ihmiset kertoivat korutonta tarinaa omaani vastaavista kohtaloista. Esiin nousi myös joitain aika hyviä ideoita. Tähän maahan on saatava työtä – mutta ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaus ei sitä luo, eikä ole yhteiskunnallisesti onnistunutta tai oikeudenmukaista työllisyyspolitiikkaa, sanon.

Juhana Vartiainen puolustaa lausuntojaan työttömyydestä: ”En missään nimessä halunnut syyllistää ketään” – HS.fi 23.7.2015