Kun saa opiskelijana ministerin palkkion ja siihen päälle kansanedustajan palkkiota ja kulukorvauksia, voi ehkä ajatella, että mitä välii, jos duunarilta menee pari pyhää palkattomaksi ja sunnuntailisät pienenevät. Kai niin voi ajatella, vaikka saisi vain runsaat kaksi kertaa sen verran palkkaa kuin entiset kollegat hoitoalalla. Niin varmaan ajattelee, kun ylipäätään elämän realiteetit eivät koske itseä, kun omat edut on turvattu ainakin neljäksi vuodeksi ja isompi setä jankuttaa maan edusta ylimalkaisella tasolla.

Hallituksen uusimmat linjaukset tuottavuuden parantamisen nimissä saavat minut edelleen kysymään, miten jo niukilla elävän kansanosan kurjistaminen muuttuu työpaikoiksi? En ole saanut vastausta, ainakaan selvää vastausta. Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander sanoi MTV:n Kymmenen uutisissa, että halvempaa työvoimaa ehkä palkataan enemmän, mutta mistään automaatista ei voi puhua. Ja työtä meidän olisi saatava.

Nanso harkitsee koko tuotantonsa lopettamista Suomesta. Ajatuksen toteuttaminen on mieletön vahinko, sekä yritykselle, että yhteiskunnallemme. Itse olen pyrkinyt ostamaan Nanson Made in Finland -tuotteita parhaan ostokykyni mukaan. Jokusen muuallakin tehdyn yrityksen tuotteen olen ehkä hankkinut, kun olen ajatellut, että jotakin yritys sentään tekee Suomessa. Jos ei enää tee, ei tarvitse enää ostaa. Ihan sama, mitä välii, sitten enää. En koe Design from Finlandin tukemista riittävän mielekkäänä. Haluan tukea suomalaista työtä.

Nykyansioillani kaikkinainen elinkeinoelämän tukeminen tosin jää kohdallani niukaksi. Kun ei vain ole varaa. Mutta sillä suuren suurella ansiosidonnaisella päivärahalla, kun käteen jäi lähes 1300 euroa kuukaudessa, vielä tuin. Työmarkkinatuella ostovoima jää kovin pieneksi. Ja jää se kovin pieneksi myös esimerkiksi siivoojan palkalla. 9,83 euroa tunti tuottaa vajaan 1500 euron kuukausipalkan – jos nyt sitten saa tai toisaalta terveys antaa myöden edes tehdä täydet tunnit.

Mutta sekin on toki enemmän kuin takuueläke, noin 750 euroa kuukaudessa. Jolla kuulemma elää noin 100 000 ihmistä.

Kysyn siis, mitä ihmeen järkeä on kurjistaa kurjia, kutistaa mahdollisuus kaikkeen kulutukseen?

On tasauksen aika

Aivan hullua on pakottaa sairaat ihmiset töihin. Sehän on edessä, kun ensimmäisestä sairauspäivästä ei enää saa palkkaa ja muiltakin päiviltä leikataan. Samaa mieltä on puheenjohtaja Juha Sipiläkin (kesk.), ollut. ”En missään nimessä lämpene tälle ajatukselle.” Pääministerinä mieli muuttui, kuten Timo Soinillakin (ps.) ministerinhommissa.

Kyllä pinnarit erottuvat joukosta muillakin keinoin. Ja hyvä onkin, että erottuvat. Mutta miten sivistysvaltion hallitus ja hallituspuolueiden kansanedustajat voivat ajaa pienipalkkaiset ihmiset tilanteeseen, jossa he eivät yksinkertaisesti voi sairastaa, koska rahat eivät siihen riitä?

Kovin monella ihmisellä palkka ei riitä elämiseen ja elämä on niukkaa tukienkin kanssa. Mutta kun palkkio on lähes 7 000 euroa tai reilut 11 000 euroa ja kulukorvaukset päälle, ei sitä kai sitten tajua.

Hyvin monella ihmisellä palkka on niin suuri, ettei kuukaudessa käteen jäävää summaa mitenkään saa kulutettua normaaliin elämään. Rahaa jää säästöön tai sijoitettavaksi. Sitä voi antaa jälkeläisilleen. Raha jatkaa tulemistaan rahan luokse.

Niiltä voikin leikata, joilla on. Toteutettakoon hallituksen kaavailut vaikkapa niiden kohdalla, joilla jää käteen 2 500 euroa tai yli. Ei pienituloisten kohdalla.

Ja valtiollehan voi hankkia tuloja, joilla se voi parantaa työllisyyttä, vanhalla hyvällä keinolla. Se on progressiivinen verotus.